Osana jotakin suurempaa kokonaisuutta?

[mRkukov]

Olen pitkään miettinyt olemmeko osana jotakin suurempaa kokonaisuutta. Olisiko elämä täällä vain häkkiin sujetun sielun taivaltamista kuolemaan jonka jälkeen vapautuisi elämisen kahleista? Mihin menemme kuoleman jälkeen? Pimeyteen vai valoon, tyhjyyteen vai täyteläisyyteen?

Olisiko elämässä mitään järkeä jos tietäisi kuoleman jälkeen vain katoavan. Vai onko elämä vain pahaa unta josta yritämme tehdä mahdollisimman kivuttoman?

[McYoda]

Kuoltuasi heräät astiassa täynnä punaista nestettä ja johdot joka paikassa vartaloa.

Itse ainakin kannatan ajatusta että kuoltuani pääsen taivaaseen. Helppoa, ei tarvitse vaivata päätään.

edit: Millainen se taivas sitten on, siitä ei kyllä ole haisuakaan. Kaiketi ihan kiva paikka, pitäisi lueskella Raamattua vähän niin voisi vedellä johtopäätöksiä. Tosin parin tuhannen vuoden takaiset kuvaukset on sen ajan ihmisten kehitelmiä, joten luultavasti taivaskin on siinä ajassa joko muuttunut tai sitten se on jotain niin erilaista ettei sen tarvitse muuttua. Tai kehittyä. Toisaalta miten joku täydellinen asia voisi kehittyä, tai tarvitsisi kehittyä.

[dontspam]

Mikäli havainnoimamme todellisuus on totta, niin silloin en usko kuolemanjälkeiseen elämään. Kun ihminen kuolee, myös ihmisen sielu, ajatukset, kaikki mitä hän oli, katoaa. tai no, ajatukset olisi ehkä mahdollista kloonata jonnekkin, mutta kyseessä ei olisi enää sama henkilö. ainoastaan kopio, vähän niinku Neurovelhon flatline-konstrukti

[quote]luultavasti taivaskin on siinä ajassa joko muuttunut tai sitten se on jotain niin erilaista ettei sen tarvitse muuttua[/quote]
Joo, nykyään siellä on kaapeli hdtv, 10 gigan netti, porealtaat ja oma järvenranta vakiona...

Mikäli sitten taas havainnoimamme maailma onkin uni, asia mene mutkikkaammaksi. Esimerkiksi jo Yodan mainitsemassa Matrixissa Matrix on tavallaan unta, virtuaalinen todellisuus. Samaa on myös (minun mielestäni) Siion: Miten Neo pysäytti vartijat, miten hän näki sielläkin kaiken koodina? Kuten kakkososan Arkkitehti mainitsikin, Sioniin dumpataan se 1% ihmisistä, jotka eivät kykene sopeutumaan Matrixin tarjoamaan todellisuuteen. Heille tarjotaan "totuutta", vaikka he ovatkin edelleen kiinni... missä nyt sitten "oikeasti" ovatkin. Eli väittäisin Sionin olevan Matrixin kaltainen virtuaalimaailma, joka on vain tehty näyttämään maailmanlopun näköiseltä runnellulta planeetalta. Kentien OIKEA maailma olisi jo hyvän aikaa elinkelvoton ihmisille, ja siksi ihmiset eivät koskaan kykene vapautumaan säiliöistään OIKEASSA maailmassa...

Tuossa siis lyhyttä filosofointia Matrixista. Näiden asioiden miettiminen lienee turhaa, mikäli haluaa välttyä päänsäryltä. Todellisuus on juuri sitä, miksi sen itse koemme, sillä mikäli elämme unessa, emme kykene aistimaan mitään sen ulkopuolista. voimme rauhassa todeta, ettei "ulkona" ole mitään, ainakaan se ei voi olla mitään kovin oleellista, mutta toisaalta ihmisen tiedonjanohan on loputon. Jotkut eivät siedä ajatusta siitä, etteivät he kykenisi päättämään omasta kohtalostaan mikäli siihen olisi mahdollisuus.

Tulevaisuutta ajatellen voisi heittää mielenkiintoisen kysymyksen: jos luotaisiin keinoälyohjelma, joka kykenisi luovaan ajatteluun, ja tämä suljettaisiin virtuaalisesti luotuun paikkaan, esim 3d-tilaan tyyliin tietokonepelit. Tämä äly havainnoisi ympäristöään, ja mahdollisesti ymmärtäisi sitä samaan tapaan kuin me ymmärrämme tätä maailmaa. Se kuvittelisi sen näkemän maailman olevan täyttä totta, vaikka mehän tiedämme, että sen maailma koostuu pelkistä biteistä. Kuitenkin, jos soisimme tälle keinoälylle mahdollisuuden kurkistaa omaan maailmaamme esimerkiksi webcamin kautta, se tuskin uskoisi koko juttua ja kuvittelisi nukkuvansa...

Kuoleman jälkeen... hrr... jos ajatellaan kuoleman olevan se hetki kun elintoimintomme loppuvat ja aivoijen EEG-käyrä vetää flätlainit. Tällöin meidän tajuntamme on virallisesti poissa tästä maailmasta, mutta se ei sulje pois mahdollisuutta, että tajunta siirtyisi vaikka toisen ulottuvuuteen, oman avaruutemme kannalta "pois". Hindulaisten mukaan "sielu", drakhma siirtyy kuoleman jälkeen välitilaan, sen jälkeen se syntyy uudelleen uudessa ruumiissa, ruumiin muoto ja eläinlaji riippuu siitä, miten on edellisen elämänsä elänyt. Lopulta sielu päätyy nirvanaan, joka ei ole taivas, vaan tila, jossa se vapautuu kierrosta, ja yhtyy maailmansieluun, Brahmaan. Mitä tämä sitten tarkoittaa, mene ja tiedä

Joo, tästä tuli näköjään ihan kirja ehkä jaan seuraavaksi tiedon useempaan viestiin

[McYoda]

Hyvin kiehtovia ajatuksia. Kannattaa muuten katsoa Thirteenth floor, se kertoo ihmisten kehittämästä tekoälystä, oikeastaan keinomaailmasta, joka elää 1930-lukua. Onnettomuudessa ohjelma kuitenkin pääsee "oikeaan" maailmaan, ja ennen pitkää totuus meidän maailmastammekin käy ilmi.. Erittäin hyvä leffa. Toinen samaa aihetta sivuava on Dark City, jossa mies tajuaa vähitellen elävänsä "unessa". Myös erittäin hyvä leffa.

[Cojrak]

Tästä maailmasta käsin näyttäisi siltä että ihmisen kuolessa ei ihminen elä tässä maailmassa. Muista maailmoista ei ole minkäänlaisia todisteita. Elämään kuuluu mielestäni kuoleman ja sen väistämättömyyden hyväksyminen, jota uskonnot yrittävät yleensä kieltää ajatuksella taivaasta. Itse asiassa väistämättömyyden tajuaminen on mielestäni mukavaa, koska se antaa ihmiselle mahdollisuuden elää elämäänsä täysillä, lopulta sitä kuitenkin kuollaan. Kuten Martin Heidegger asian ilmaisi: "ihminen vapautuu situaatiostaan, jota hän ei ole itse valinnut, tajuamalla kuoleman ehdottomuuden".

Taivas on täydellinen paikka. Joten siellä ei voi mikään muuttua, koska jos jokin muuttuisi, se veisi taivasta kauemmaksi täydellisestä, eikä se enää olisi täydellinen. Koska mikään ei voisi muuttua, ei liikettä voisi olla. Taivaan lämpötila on siis absoluuttinen nollapiste.

[edit] Vastatakseni vielä alkuperäiseen kysymykseen: en kiellä suuremman järjestelmän olemassaoloa enkä välttämättä sitä panisi pahakseni, mutta minulla ei ole minkäänlaisia todisteita siitä enkä sellaista halua olettaa. Mutta asialla on kiva silloin tällöin spekuloida, kieltämättä.
[/edit]

Taivas on hyvin ehdoton paikka: siellä pitäisi viettää loppuikänsä ilman haasteita tai pahoja ajatuksia. Siellä on yksilönvapaus minimissä. Teidän taivaanne olisi minulle helvetti.

Minä tykkään siitä että minulla on vain yksi elämä ja sen saan elää täysillä. Ainoa keino tavoitella ehkä jonkin asteista kuolemattomuutta on yrittää jättää jälkeensä jotain, joko henkistä tai fyysistä pääomaa, usein jälkeläisiä joille pyritään molempia siirtämään. Jonkinlaisen henkisen pääoman keräämiseen minä pyrinkin, ja pyrin saamaan sen lopulta koko ihmiskunnan ulottuville. Esim kirjoittamalla kirjoja tjmsv.

Ja vielä yksi tärkeä pointti: minä en aio olla todistamassa sitä että olen kuollut. Kun minä kuolen, kuolee havaintojärjestelmänikin. Omasta näkökulmastani en siis ole koskaan kuollut. Olen omasta näkökulmastani kuolematon. Sekin on jotenkin kummallisella tavalla lohdullinen ajatus.

[dontspam]

Jos puhutaan ottamatta kantaa tämän maailman todellisuuteen (johon tosin suhtaudun spekulatiivisesti) Niin mielestäni kuolemanjälkeistä elämää ei ole. Mutta kuten Cojrak jo asian esittikin, itse ei olla sitä todistamassa, joten liekö sillä niin väliäkään...

Tulevaisuudessa tulee kenties mahdollisuus ns. Upload-leikkaukseen, eli sinuun porataan reikiä, tungetaan kilometrikaupalla nanoelektrodeja, ja sitten tajuntasi yhdistetään oppivaan tietokoneeseen, joka opettelee neurosynapsiesi toiminnan. Tämän jälkeen, hermosolu kerrallaan pudotetaan pois pelistä, ja käynnistetään geneerinen algoritmi sen toimintaa korvaamaan. samalla siis elektrodit välittävät viestejä ikäänkuin hermosolu olisi siinä paikassa vieläkin. Tätä jatketaan kunnes jokainen aivosolusi on korvattu tietokoneessa toimivalla algoritmilla. Monimutkaista, mutta ainakin teoriassa tietoisuuden siirto tietokoneeseen onnistuisi.

Tästä päästään toiseen mielenkiintoiseen kysymykseen: Normaalistihan me käsitämme ruumiimme paikkana, jossa olemme, itse asiassa käsitämme ruumiimme meiksi itseksemme. Mitä sitten tapahtuisi tietoisuudelle, joka on tallennettu tietokoneeseen? jos se esimerkiksi asetettaisiin kauko-ohjattuun robottikehoon? robottikeho voisi kävellä keskustietokoneen luokse ja katsella sitä, paikkaa jossa tietoisuutemme lymyäisi. Sitten kuitenkin meistä tuntuisi siltä, että olemme siinä robottikehossa. Mielenkiintoista eikö?

Itse olisin valmis kokeilemaan mokomaa, ihan silkasta mielenkiinnostakin. Missään vaiheessa ei minun suoda elää täysillä, joten kenties haluan tietää mahdollisimman paljon, ja elää ja kokea asioita, joita tulee eteen viidensadan vuoden päästäkin. haluaisi matkustaa ympäri maailmankaikkeutta, ja saada vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Kenties sen jälkeen, loppujen lopuksi olisi valmis katkaisemaan itsestään virran, ja vaipua pimeyteen, olemattomuuteen. silloin voisi sanoa saavuttaneensa kaiken saavutettavissa olevan, joten ei olisi enää mitään syytä olla olemassa.

Toisaalta, mikäli todella kykenisi tietämään kaiken, niin mikä silloin olisi, jumalako? tuskin. Mutta jos kerran eläisi ikuisesti, niin monille varmaan tulisi jo mieleen alkaa leikkimään jumalaa, jollekin vasta älykkyyden saavuttaneelle lajille. Heille sinä siis olisit jumala, ja niin kauan kuin ei olisi ketään todistamassa vastaan, se olisi ainoa totuus. kuitenkaan tämä ei vastaa siihen yhteen kysymykseen: Mitä on kuoleman jälkeen?

Se siis pitäisi kokeilla, sitten aivan viimeiseksi. Mutta kuten jo sanottua, sillä ei lienisi enää paljon väliä siinä vaiheessa, kun on saanut tutkimuksensa loppuun: huomioonottaen exponentiaalisesti kasvavan tietomäärän sinulla kuluisi vähintään 10^99 vuotta kaiken selvittämiseen. tässä ajassa maailmankaikkeus tosin on jo laajentunut lähes täysin pimeäksi ja tyhjäksi tilaksi, missä on atomi siellä, toinen täällä. Olettaen, että pysyisit kasassa niin pitkään, ei maailmankaikkeudessa olisi enää sinun lisäksesi mitään, joten sinunkaan olemassaololla ei lienisi enää mitään merkitystä. Mikäli nollapistemodulaatiolla saatu energia riittäisi ikuisesti, voisit tietysti jäädä odottelemaan uutta alkuräjähdystä, jota ei välttämättä koskaan tulisi samassa tilaulottuvuudessa...

joo, nyt saa riittää tämän kirjan kirjoittaminen, aika mennä nukkumaan...

[Seppo]

Tätä jatketaan kunnes jokainen aivosolusi on korvattu tietokoneessa toimivalla algoritmilla. Monimutkaista, mutta ainakin teoriassa tietoisuuden siirto tietokoneeseen onnistuisi.

Vanhaa keskustelua, mutta huomaatteko että puhutte tietoisuuden kopioinnista eikä siirrosta. Siis tuloksena syntyy kaksi oliota jotka molemmat väittävät olevansa sama tietoisuus.